Lettukestit

Heräsin aamulla liian aikaisin siihen, että päivän suunnitelmat heitettiin roskikseen. Tarkoitus oli mennä klo 10.30 Hélènen, ranskalaisvaihtarin kanssa lenkkeilemään, mutta tadaa, Ecuador happened ja äiti herätti minut yhdeksältä kertoen lähtevänsä sairaalaan katsomaan isoäitiään. Koska en omista talon avaimia, olin jumissa kotona ja jouduin perumaan tapaamisen Hélènen kanssa. Ahdisti kun en taaskaan päässyt liikkumaan, ja vyötäröllä lilluvat vaihtarikilot alkoivat kiljua kamalia ajatuksia päähän.

Kun äiti vielä pyysi lakaisemaan talon lattiat, ilman musiikkia kun kännykkä ja kuulokkeet ovat typerien kolumbialaisidioottien käsissä, oli henkinen kaaos ja tuskatila valmis. Luojan kiitos sekavista ajatuksistani nousi pinnalle hyvin syvällinen mietelause: "Olet itse vastuussa omasta onnellisuudestasi." Kuten viime postauksessa mainitsin, meidän täytyy tehdä töitä onnemme eteen. Ja mikäpä pelastaisi huonon päivän paremmin kuin hyvä ruoka ja hyvät ystävät?

I woke up this morning way to early just to find out that all my plans had been ruined. I was supposed to go running at 10.30 am with Hélène, a French exchange student, but ta-dah, Ecuador happened, and my mom woke me up at nine o'clock telling me that she'll go to hospital to see her sick grandmother. Because I don't have the keys, I was stuck in this house and I had to cancel my meeting with Hélène. I felt a bit anxious because I'd really need some sports, and the fat on my waist started screaming horrible things for my brain.

When my mom asked me to brush the floor of the whole house - without music because my phone and headphones are in the hands of some random columbian idiots - was a mental chaos ready. Thank god one clever quote popped up from among all the depressing thoughts: "You, and only you, are responsible for your own happiness." Like I mentioned in my last post, we have to work to feel happy. And what could save a bad day better than some good food and good friends?

Kysyin äitiltä, voinko pyytää muutaman ystävän kyläilemään ja kokkailemaan, ja äiti onneksi innostui suuresti ideasta, ja ehdotti vielä, että ystäväni ottaisivat uimapuvut mukaan ja viettäisimme loppuillan altaalla chillaillen. Ei huano :)

Lähdimme yhden maissa kauppareissulle Danielin ja Hannahin kanssa, ja ruokiin meni mukavat 60$, ups. Kotona Hélène liittyi seuraamme, ja aloitimme haasteellisen projektimme pienessä ahtaassa keittiössä, jonka liesi ja aurinko lämmittivät varmaan lähemmäs neljääkymmentä astetta... Kunnialla suoriuduimme!

I asked my mom if I could invite some friends to spend time and cook with me, and thank god my mom found the idea great, and also told me to tell my friends to bring their swimsuits, too, so we could spend the rest of the evening chilling in the pool. Not bad :)

At one o'clock we went to do some shopping with Daniel and Hannah, and our food cost 60$. Oopsie. Back at my house Hélène joined us, and we started our difficult project in a tiny kitchen, in which the temperature was nearly 40 degrees because of the oven and the sunshine. But we did well!

Hélène the pasta princess

Hélène owns some finnish skills ;)

Meidän kolmen ruokalajin illallisemme koostui salaatista, spaghetti bolognesesta ja aidoista suomalaisista letuista, joiden päälle oli tarjolla mm. mansikoita, vaahterasiirappia, kermavaahtoa ja suklaata. Oli ihana kokata, ja vielä ihanampaa oli ruoka. Jesus christ, Hélènin ja Hannahin bolognesekastike oli varmaan parasta mitä olen ikinä syönyt! Laitoin lettuihin vähän kanelia makua tuomaan, mikä oli loistava idea. Ja salaatti... Kuinka olimmekaan kaikki ikävöineet tuoretta, raikasta, terveellistä salaattia, jota ei ole pilattu paikallisten tapaan uittamalla sitä viinietikassa ja sitruunamehussa.

Our meal included three plates: salad as a starter, spaghetti bolognese as the main course and real finnish pancakes (with strawberries, maple syrup, cream, chocolate etc...) for dessert. It was wonderful to cook, and the food was even more wonderful. For heaven's sake, the bolognese sauce of Hélène and Hannah was probably the best I've ever eaten. I put some cinnamon to the pancakes to bring some more taste, and that was a great idea. And the salad... Oh how we all have missed fresh, green and healthy salad, which is NOT ruined with too much vinegar and lemon juice like the locals love to do.

Uima-altaalla pimeässä riehuttiin näiden ihanuuksien kanssa mahat täynnä ja mieli korkealla. Turha ruikuttaa siitä ettei ole kavereita, kyllä nämä nyt kavereiksi lasketaan! Kavereiden lähdettyä seisoin suihkussa varmaan puoli tuntia hymyillen, takanani ihana päivä, ja nautin siitä että kerrankin suihkusta tuli sopivaa vettä, eikä vain polttavan kuumaa tai jääkylmää niin kuin yleensä. Onnensa eteen täytyy tosiaan nousta ylös sängystä itkemästä ja TEHDÄ jotain, taistella tylsyyttä vastaan. Kiitos kaikille, myös itselleni, mahtavasta päivästä!

We had some wild time at the pool, too, with our stomachs full and minds happy. I will stop complaining about not having friends; I think that these lovelies count as ones. After my friends left, I was just standing in the shower for like half an hour, smiling. I had an amzing day behind me, aaaaand I was also enjoying the perfect-temperatured water, which wasn't just burning hot or ice-cold as usually. You really have to get off your bed and DO things to be happy, and fight against the boredom. Thanks for this day everybody - myself included!

No, they're not holding hands :D

GUAPOS

Ei tarvetta sensurointiin kun ollaan niin naturellin kauniita niinku kaikki vaihtarit

Tänään kuultiin myös suru-uutisia:

Samassa maassa meiän kanssa oleva YFU:n kanssavaihtari, Elena Haasen Saksasta, kuoli tänään Ecuadorin pääkaupungissa Quitossa sairaalassa. Suomen YFU neuvoi olemaan julkaisematta tarkempia yksityiskohtia tapahtumista sosiaalisessa mediassa, mutta Elenan isä oli juuri käynyt katsomassa tytärtään ja äiti oli täällä Ecuadorissa Elenan kanssa. Pari viikkoa saapumisemme jälkeen Elena sairastui ja lopulta hänellä diagnosoitiin leukemia. Koko YFU Ecuador on melko sekaisin ja kaikilla pyörii tämä päällimmäisenä mielessä. Voimia ja jaksamista Elenan perheelle, sukulaisille ja ystäville ♥

I think that everybody who wants to read this in English already knows the story of Elena. Rest in peace Elena Haasen.

Sarjassamme "what I see and what my camera sees"

- Oona