En ole jostain syystä löytänyt energiaa kirjoittaa, kun sitä menee niin paljon kaikkeen muuhun. Siksi kirjoitan nyt kämyisen kännykkäpostauksen ja taas vaan suomeksi, osoittaakseni olevani elossa.
Olen nyt ollut koulussa kaksi viikkoa, ja huhhuh kun on outoa. Sain kuulla Suomessa vaikka mitä siitä miten tiukkoja Ecuadorin koulut ovat, mutta mikään siitä ei juurikaan pidä paikkaansa.
Oma kouluni, Collegio Menor Uniandes on pieni, vain alle sadan oppilaan yksityiskoulu. Olen itse koulun vanhimmalla, valmistuvalla luokalla, ja meitä on luokallani vain 13! Koulussa on koulupukupakko, ja meikin ja kynsilakan käyttö on kiellettyä. Koulupukuun kuuluu tytöillä skottiruudullinen hame, valkoinen kauluspaita, tummansininen neuleliivi ja tummansiniset polvisukat mustine balleriinoineen, ja pojilla hameen tilalla on pitkät suorat tummat housut.
Koulua on joka päivä 7.15-13.20, ja päivä jakautuu 45 minuutin oppitunteihin ja kahteen taukoon. Tauoilla on mahdollista ostaa ruokaa koulun ruokalasta, ja luojan kiitos vaihtoehtoja on rutkasti: hedelmäsalaattia, riisiä ja kanaa, makkaraperunoita, hot dogeja ja hampurilaisia, paahtoleipää tai sämpylää, suklaakakkua, jäätelöä... Päivän ruuista selviää alle kahdella dollarilla.
Oppitunnit ovat superoutoja. Koulussa on wifi, joten puolet oppilaista käyttävät kännykkää tunnilla, eikä opettajaa kiinnosta. Luokassa puhutaan kuin opettajaa ei olisikaan, ja joskus niinkin käy: opettaja ei vaan ilmesty paikalle. Nyt, koeviikolla, tehdään vielä vähemmän: koko tänä kuusituntisena koulupäivänä emme tehneet muuta kuin äidinkielen kokeen, johon meni se 20 minuuttia. Silti koulusta ei saa lähteä. Luokkatoverini eivät lue kokeisiin, ja kaikki saavat säälittävän huonoja numeroita; asteikolla 1-10 luokan keskiarvo on yleensä jotain kahden ja puolen tienoilla.
Aamuisin herään kello 5.55 ja kouluun kuljen n. 3 km bussilla. Päivän edestakainen bussimatka maksaa sen huikeat 30 senttiä (eurosentteinä vielä vähemmän) - jotain, mistä Suomi voisi ottaa oppia... ;)
En osaa oikein sanoa, pidänkö koulustani. Jätän sen tunneosioon, jonka voi lukea seuraavasta postauksesta :)
Oona
Hienoja kuvia ja tekstiä- unohdin työni ihan täysin kun uppouduin maailmaasi.
VastaaPoistaHienoa ja huonoa, mutta kokemusta joka tapauksessa - aivan huikea erilainen maailma.
Pidä itsestäsi huolta - älä liiku pimeällä yksin..Hei Pekka